SUUNNITTELU ALKAA KESKUSTELUISTA KOTONA

Mitä yhteistä on pariterapeutilla ja pientaloarkkitehdilla?

Sama asiakasryhmä, ja ehkä jopa samat asiakkaat.
Teen arkkitehtisuunnittelua, jossa tilaajina on yleensä pariskunta.

Suunnittelussa on siis osattava sovittaa yhteen kaksi hieman toisistaan poikkeavaa visuaalista maailmaa ja kahden eri ihmisen mieltymyksiä.

Eräs asiakkaani kuvasi tätä osuvasti:
”Minä olen tammi ja mieheni on mänty.”
Hän tarkoitti tällä erityisesti sisätiloissa vallitsevaa tunnelmaa.

Minusta tällainen erilaisuus on täysin luonnollista. Tarkoitus ei ole, että suunnittelun päätteeksi toinen on saanut tahtonsa läpi ja toinen luopunut omastaan. Tärkeintä on, että ennen suunnittelun aloittamista on olemassa yhteinen suunta, johon päätetään lähteä yhdessä kulkemaan.

Minun kanssani prosessi lähtee liikkeelle tutustumispalaverista, ja tämä aihe on yksi tärkeä syy siihen.
Haluan kuulla molempia ja ymmärtää, mitä ollaan yhdessä tilaamassa - jo tarjousvaiheessa. Yksi onnistuneen suunnittelun edellytys on nimittäin se, että ennen kuin tilataan, on riittävällä tasolla sovittu ja käsitelty yhdessä, mitä tilataan;

- Millaista kotia ollaan tekemässä?
- Mikä kummallekin on tärkeää?
- Mitä kummankin mieltymyksiä yhteisessä suunnitelmassa voi olla mukana?
- Missä asioissa voidaan joustaa puolin ja toisin?
- Ja mistä täytyy ehkä tinkiä toisen tai kokonaisuuden toimivuuden vuoksi?

Kaikkeen ei tarvitse olla vastausta, eikä pariskunnan tarvitse olla kaikesta samaa mieltä. Mutta näistä asioista täytyy olla valmis keskustelemaan yhdessä. Suunnittelu ei itseasiassa ala arkkitehdin tapaamisesta, se alkaa näistä keskusteluista.

Arkkitehdin tehtävä ei ole ratkaista tilaajien välisiä erimielisyyksiä tai päättää, kumman näkemys kodista voittaa. Sen sijaan voin auttaa sanoittamaan ja rakentamaan yhteisistä ajatuksista tarkempaa visiota ja nähdä mahdollisuuksia sielläkin, missä lähtökohtaisesti tuntuu olevan eroavaisuuksia.