LOPPUELÄMÄN KOTI

Tämä on asiakkaiden lanseeraama hyvin kuvaava termi. Suomen kielen ilmaisujen rakastajana pohdin tälle monesti kauniimpaa nimeä, mutta ehkei sitä vain ole. Loppuelämän kotiin kietoutuu paljon merkitystä.

Kyse on useimmiten juuri siitä kodista, jonka suunnitteluun halutaan arkkitehti mukaan. On löydetty se sijainti, johon halutaan juurtua niin kauaksi aikaa, että olohuoneeseen katsotaan ehkä jo alustavasti paikkaa keinutuolille, missä vanhuksena kiikutellaan. Unelmien kodin paikka voi olla luonnon keskellä upeiden näkymien äärellä tai se voi olla pitkän odottamisen tuloksena löytynyt tontti rauhalliselta asuinalueelta lähellä palveluita. Puheissa kuuluu viesti; haluamme tähän meille tärkeään paikkaan kodin, joka on sen arvoinen.

Loppuelämän koti ilmaisuna sisältää jollain tasolla ajatuksen siitä, että aiemmat kodit ovat olleet välietappeja. Ehkä “myyntitaloja”, ehkä nopealla aikataululla hyvin rajallisin resurssein tehtyjä valmistaloja, ehkä lapsiperhearkeen suunniteltu hyvin käytännöllinen, mutta ei niin kodikas koti. Koteja voi olla useita. On haettu asumisen tapaa, makusteltu erilaisia tyylejä, eletty erilaisissa elämänvaihessa.

Loppuelämän koti sisältää erityisen vahvasti merkityksen, että se suunnitellaan itseä ja omaa elämää varten, vuosikymmeniksi. Siinä missä aiemmin koti suunniteltiin ehkä keskelle ruuhkavuosia, pikkulapsiarjen tarpeisiin ja elämään, taustalla ajatus jälleenmyyntiarvosta ja houkuttelevuudesta jollekin toiselle perheelle, loppuelämän kodissa korostuu ajatus kestävyydestä. Halutaan sekä materiaalista että visuaalista kestävyyttä ajassa. Merkityksellistä voi olla myös rakennetun perinnön, perheen historian ja paikkaan sitoutuvien muistojen jättäminen perinnöksi seuraaville sukupolville.

Loppuelämän kotiin ja sitä ympäröivään paikkaan halutaan juurtua.

Yksilöllinen kodin suunnittelu vastaa juuri tällaiseen tarpeeseen; on tilaa ottaa huomioon juuri tämän paikan mahdollisuudet ja ihmisten eletystä elämästä kumpuava kokemus, siitä kumpuava visuaalinen maailma. Ollaan positiivisella tavalla elämän rajallisuuden äärellä: elämä on nyt, on aika rakentaa siitä meidän näköistä.

Asiaa pohdittuani, tulin siihen tulokseen, että loppuelämän kodissa on kyse perspektiivistä. Katsotaan elämän toista puoliskoa kohti.

Katseessa eletty elämä.