tärkeintä on ymmärtää ennen kuin piirtää

Yhteistyö arkkitehdin kanssa on prosessi, jossa luottamuksella on suuri merkitys. Kyse on usein elämän suurimmasta investoinnista, ei vain rahallisesti vaan myös aikaan, arkeen ja tulevaisuuteen liittyen. Arkkitehti on paljon vartijana saadessaan suunnittelutoimeksiannon, jossa ratkaistaan iso osa monitasoisen investoinnin lopputuloksesta.

Suunnittelijan valitseminen voi olla vaikeaa. Voi olla monenlaisia huolenaiheita:

Kuuleeko suunnittelija aidosti?

Osaako hän eläytyä asiakkaan tarpeisiin myös niissä kohtaa, kun selkeitä ratkaisuehdotuksia ei ole?

Kykeneekö hän ottamaan palautteen vastaan ja luopumaan tarvittaessa suunnittelijalle rakkaista suunnitteluideoista jos ne eivät palvele asiakasta?

Mitä jos arkkitehdin mielipide jyrää? Tuleeko kodista asiakkaan tyylinen?

Kun suunnitellaan kotia, arkkitehdin kanssa jaetaan asioita, joita ei jaeta kevyesti; puhutaan rahasta, arjesta, tulevaisuudesta ja joskus myös terveydentilaan ja toimintakykyyn liittyvästä haavoittuvuudesta. Perhemuoto, arjen rytmi, tavat, tottumukset, terveys ja taloudellinen tilanne muodostavat kokonaisuuden, jota ei voi irrottaa kodin suunnittelusta. Kotia suunniteltaessa ihmisen on oltava keskiössä; koti palvelee siellä elettävää elämää. Siksi luottamus ei ole sivuseikka, vaan koko prosessin perusta; ilman sitä asiakas ei avaa todellisia tarpeitaan ja suunnitelman ratkaisut jäävät pintatasolle.

Suunnitteluprojekti alkaa usein samalla tavalla: innostumisen energialla, nopealla visiolla ja vahvalla inspiraatiolla. Uskon, että useimmissa tilanteissa, joissa arkkitehdin ja asiakkaan yhteistyö ei tunnu sujuvalta, kyse on siitä, että inspiraatiolle annetaan valta ennen kuin asiakasta on aidosti ja huolellisesti kuultu.

Kokemukseni mukaan paras luovuuden energia latautuu ensimmäiseen suunnitelmahdotukseen. Tämä on tärkeä seikka sekä asiakkaan, että suunnittelijan kannalta; suunnittelijan luova energia ja ammattitaito tulee parhaiten hyödynnettyä, kun hänellä on riittävän perusteelliset lähtötiedot ja reunaehdot ihan ensimmäistä versiota laatiessa.

Toisinaan kohtaan käsityksen, että suunnittelu alkaa vasta suunnitelmaehdotuksen kommentoinnista. Tämä on kokemukseni ja kuulemani mukaan prosessin kannalta kallista ja tehotonta molempien osapuolten kannalta ja yhteistyön jatkumisen mielekkyys kärsii. On aivan toinen prosessi hieman parannella ja hioa pääpiirteiltään onnistunutta suunnitelmaa, kuin palata suunnittelussa lähtöruutuun yksittäisten ratkaisurippeiden kanssa. Inspiraatiota ei ole helppo elvyttää tällaisen jäljiltä. Suunnittelutyön hinnoittelun kannalta tämä on mahdoton malli molemmille; joko arkkitehti tekee tappiollisen projektin tai sopimukseen kuuluvat muutoskierrokset eivät riitä ja suunnitteluhinta karkaa käsistä.

Minulle arkkitehdin työn inhimillisen luovuuden ydin on ihmisen äärelle pysähtymisessä ja ymmärtämisessä: Se on kykyä pysähtyä ennen kuin aloittaa – kuulla ennen kuin suunnittelee – ja ymmärtää ennen kuin piirtää. Kun tämä onnistuu, suunnittelu ei ole enää arvailua. Se on tarkkaa, henkilökohtaista ja tarkoituksenmukaista.